Toiminnanjohtaja: mikä LePy on?

Minulta kysytään tasaisin väliajoin, mikä LePyn tavoite on. Onko se kasvattaa pelaajia toisiin seuroihin, vai tavoittelemmeko itse menestystä? Jotkut rohkeimmat kysyvät: ”Kun LePy on harrasteseura, niin missä iässä kannattaisi vaihtaa toiseen seuraan?”

Ennen kuin vastaan kysyjille, haluan tarkentaa kysymystä, mitä menestys on.

Menestyksen määrittämiseksi on ensin määritettävä tavoitteet ja niille mittarit. Tavoittelemmeko yksilön menestystä, joukkuemenestystä vai seuran menestystä? Koripallo on kilpailulaji, jossa ottelutuloksen perusteella toinen on aina voittaja ja toinen häviäjä. Jos määritämme otteluvoitot menestykseksi, tulosta on helppo mitata. Tällöin joukkueen pelaajamäärällä, pelaajien henkilökohtaisella kehittymisellä tai pelaajien ja vanhempien tyytyväisyydellä seuratoimintaan ei ole mitään merkitystä. Ei tarvitse edes tehdä asioita hyvin, riittää kun tekee vähän paremmin kuin muut. Riittääkö tämä meille?

Minulle se ei riitä. Jos oikein kärjistää, niin voittamisella ei ole minulle mitään merkitystä. Nyt suurin osa lukijoista ajattelee, että tämä on taas tätä ”osallistuminen on tärkeämpää kuin tulos” -ajattelua. Olen eri mieltä. Tavoittelen aina voittoa, sillä inhoan häviämistä. Voitto sellaisenaan ei kuitenkaan merkitse mitään, vaan se työ, miten voittoon on päädytty. Koripallossa ottelut ovat näyttämö, jossa esitetään harjoituksissa harjoiteltuja asioita. Jos asiat tehdään oikein, niin voittoja tulee. Joskus voitto tulee, vaikka kentällä tehdään ihan muuta kuin mitä on harjoiteltu. Voitto ei tällöin ole tulos tehdystä työstä, eikä se silloin riitä valmentajalle. Kääntäen: joskus joukkue tekee asioita oikein, mutta häviää ottelun, ei se tee vielä joukkueesta häviäjää. Jos joukkue näkee sen mahdollisuutena kehittyä, se voi edelleen olla voittaja.

Minkälainen on menestyvä joukkue?

Toki aluefinaaleihin pääseminen tai valtakunnan korkeimmalla tasolla pelaaminen osoittaa, että joukkueessa ja seurassa tehdään hyvää työtä. Ei kilpailullista menestystä pidä täysin unohtaa. Sarjatason tai otteluvoittojen lisäksi toiminnassa pitää olla myös muita mittareita. Otetaan esimerkiksi LePyn A-tyttöjoukkue, jossa pelaa ja harjoittelee 25 seuran omaa kasvattia. Joukkue saavutti paikan valtakunnalliseen sarjaan, ja nyt viikoittain kymmenkunta tyttöä pääsee pelaamaan kovia otteluita maan parhaita pelaajia vastaan. Onhan se hienoa. Mutta loistavasta työstä kertoo enemmänkin se, että harjoituksissa käy säännöllisesti 25 tyttöä. Sama valmentaja vastaa koko ikäluokan kehittämisestä. Taustalla aktiiviset vanhemmat tukevat joukkueen toimintaa. Tämä jos mikä kertoo minusta menestyksekkäästä joukkueesta. Ihan vain vertailun vuoksi, tiedättekö jonkin muun suomalaisen seuran, jossa on A-ikäisissä vielä 25 seuran omaa kasvattia ja joukkue pelaa valtakunnallista sarjaa?

Minkälainen on sitten menestyvä seura?

Suomalaisen koripalloperheen (lue kaikki lajin harrastajat) silmissä me emme ehkä ole vielä menestyjiä. Huomataanko meidät vasta sitten, kun LePyllä on junioreiden SM-mitaleita tai aluemestaruuksia? Riittääkö sekään, vai tarvitaanko siihen korkeimmalla tasolla pelaava miesten edustusjoukkue? Kilpailuorientoituneiden mielestä tarvitaan. Mutta mitä me itse arvostamme? Minkä me koemme menestykseksi? Esitän muutamia asioita, jotka nostavat meidät seurana menestyjiksi.

• LePyn jäsenmäärä on tasaisessa nousussa. Lisenssimäärällä mitattuna LePy on Suomen kuutonen. LePy liikuttaa viikoittain lähes tuhatta ihmistä.
• LePyyn tulee ulkopuolelta enemmän pelaajia kuin LePystä lähtee muihin seuroihin.
• LePyllä on joka ikäluokassa tytöissä ja pojissa joukkue.
• LePyssä on A-ikäluokassa lähes 50 pelaajaa.
• LePyn valmentajista 65 % on LePyn omia kasvatteja.
• LePy kouluttaa jäsenistöstään valmentajia, erotuomareita ja toimitsijoita.
• LePyllä on aikuisten sarjatoiminnassa kymmenen joukkuetta.
• LePyssä on henki, joka näkyy ja tuntuu ulospäin.

Yksilötasolla menestys on taas jotain ihan muuta. Kun vanhempi tuo lapsensa LePyyn, ei häntä välttämättä kiinnosta mikään edellä mainituista asioista. Perheelle riittää usein, että lapsi viihtyy ja oppii nauttimaan liikunnan tuomasta ilosta. Me LePyssä teemme myös menestyviä yksilöitä. Meille menestys yksilötasolla tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita:
• Pelaaja oppii asettamaan tavoitteita.
• Pelaaja oppii yrittämään parastaan.
• Pelaaja oppii käsittelemään urheilun mukana syntyviä tunteita. 
• Pelaaja oppii toimimaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa sekä hyödyntämään yhdessä tekemisen mahdollisuudet.
• Pelaaja oppii hallitsemaan ajankäyttöään.

Entä minkälainen seura me olemme? Onko LePy harrasteseura, kasvattajaseura vai huippu-urheiluseura?

LePyn säännöissä sanotaan: ”Seuran tarkoituksena on edistää liikuntaa ja muuta siihen liittyvää kansalaistoimintaa seuran toiminta-alueella siten, että erilaisista lähtökohdista olevilla henkilöillä on mahdollisuus harrastaa kunto- ja terveysliikuntaa, kilpa- ja huippu-urheilua tai liikuntaan liittyvää yhdistystoimintaa edellytystensä ja tarpeidensa mukaisesti.”

Ennen kuin lokeroimme itsemme johonkin, on hyvä määrittää termit liikunta ja urheilu sekä harrasteseura ja kasvattajaseura. Avataanpa hieman käsitteitä…

Liikunnan ja urheilun eron määrittää mielestäni tekemisen tavoite. Liikunnan avulla haetaan hyvinvointia ja terveellisiä elämäntapoja. Urheilussa asetetaan tavoitteita, kisaillaan ja menestytään. Esimerkiksi portaiden kävely viidenteen kerrokseen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Urheilusuoritukseksi sitä voi kutsua vasta, kun se on toistettu viisi kertaa – juosten. Harraste-sanalla on valitettavan negatiivinen kaiku. Se ymmärretään usein puuhasteluksi, toiminnaksi, jota tehdään vähän vasurilla ja vähän niin kuin sinne päin. Minä harrastan sulkapallon pelaamista. Sitä ei voi kutsua puuhasteluksi, sillä joka kerta kun astun kentälle, niin annan kaikkeni ja tavoittelen voittoa. Harrastamisen siitä tekee aktiivisuuden määrä, tai pitäisikö sanoa passiivisuuden määrä, sillä harrastan sulkapalloa 1 - 2 kertaa viikossa.

Termillä kasvattajaseura ymmärretään monesti, että seuran junioritoiminnan tavoitteena on tehdä pelaajia toisiin seuroihin. Minusta kasvattajaseura tukee laadukkaan ohjaustoiminnan avulla lasten ja nuorten kehittymistä omaan potentiaaliinsa.  Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että kasvattajaseurassa tehdään menestyviä yksilöitä.

Mikä sitten on kilpa- ja huippu-urheilua?

Yksinkertaistettuna kilpaurheilussa tavoitellaan mahdollisimman hyvää tulosta esimerkiksi kilpailemalla vastustajaa vastaan. Huippu-urheilussa sen sijaan harjoitellaan säännöllisesti 1 - 3 kertaa päivässä vähintään 20 tuntia viikossa. Harjoittelu on rytmitetty viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Harjoittelu on nousujohteista, ja siinä rakennetaan pohjaa sille, että voidaan saavuttaa oma huippu 27 vuoden ikäisenä.

Sitten vastauksiin.

1. Mikä on LePyn tavoite? Onko se kasvattaa pelaajia toisiin seuroihin vai tavoittelemmeko itse menestystä?

Kyllä, LePy on kasvattajaseura, jonka tavoite on tuottaa elämässään menestyviä yksilöitä. Ammattimaisen ohjaustoiminnan avulla varmistetaan, että jokainen pelaaja voi tavoitella omaa potentiaaliaan ja jatkaa uraansa haluamallaan tasolla – LePyssä tai jossain muualla.

Kyllä, LePy on harrasteseura, jossa koripallon harrastaminen on mahdollista kaiken ikäisenä yhden tai useamman kerran viikossa.

Kyllä, LePy on kilpaurheiluseura, joka osallistuu Suomen Koripalloliiton sarjatoimintaan usealla eri tasolla tavoitteenaan menestyä joukkueina.

Ei, LePy ei ole huippu-urheiluseura, sillä resurssit eivät tällä hetkellä siihen riitä. Huippu-urheilun 20 tunnin viikkoharjoitusmäärään ei päästä.

Kyllä, LePy tavoittelee menestystä! Meille menestys on yksilötasolla pelaajia, jotka yrittävät parhaansa, keskittyvät oppimiseen ja jatkuvaan kehittymiseen, eivät masennu virheistään vaan näkevät ne mahdollisuuksinaan kehittyä. Joukkuetasolla menestys on isoja ikäluokkia, joissa valmentajat kehittävät kaikkia pelaajia matkalla omaan parhaaseensa. Seurana menestys on kasvavaa oranssia joukkoa, joka on täynnä tyytyväisiä pelaajia, valmentajia, vanhempia ja muita toimijoita.

2. Koska kannattaa sitten vaihtaa seuraa?

LePystä kannattaa vaihtaa pois vasta, kun LePyn tarjoama valmennus yhdessä kovan omatoimisen harjoittelun kanssa ei enää riitä, vaan jossain muualla tuetaan enemmän yksilön kasvua ihmisenä ja urheilijana. Seuraa kannattaa myös vaihtaa heti, kun seuran tavoitteet ovat ristiriidassa yksilön tavoitteiden kanssa.

LePyn tavoite on laadukkaan ohjaustoiminnan avulla tehdä menestyviä yksilöitä, joista koostuu menestyksekkäitä joukkueita, jotka muodostavat menestyksekkään seuran. Kuka ei haluaisi olla tällaisessa toiminnassa mukana? Minä ainakin haluan!

Marika Vilanen